Educan lähestyessä jaan vanhasta blogistani nimeltä Pehmeä puoleni kokemuksia ja ajatuksia tapahtuman jälkeen.

Kävin perjantaina Educassa. Suunnattomasti ihmisiä, kirjatarjouksia, esittelyitä. Minua kuitenkin houkutti paikalle päivän nimekkäin puhuja, Martti Ahtisaari.

80-vuotias entinen presidentti ja nobelisti oli hauraan oloinen astellessaan keppinsä tukemana lavalle. Silti esiintyminen oli vaikuttava. Jälkikäteen mietin miten yksinkertaista kaikki oikeasti on – tai pitäisi olla. Ahtisaari puhui siitä, miten kuuntelemisen taito oli merkityksellisintä rauhanvälitystehtävissä. Prosessia edistämään tarvitaan hyvää tiimiä, sen yhteen pelaamista, luottamusta. Halua dialogiin vastapuolten välillä on pidettävä yllä.

Isoja asioita, mutta läsnä olemisen, kuuntelun ja puhumisen taidot sopivat työpaikallekin. Hyvän tiimin arvostamisesta puhumattakaan.

Tekeminen pohjautuu arvoihin. Niitä mietitään nykyään harvemmin muualla kuin yrityksen strategiatyössä, eikä niissakään kovin syvällisesti. Työpaikan arvot voivat olla abstrakteja tai esimerkiksi asiakkaan kohtaamiseen liittyviä. Työkulttuuri saattaa kertoa enemmän arvoista työntekijän näkökulmasta.

Mennään henkilökohtaisemmalle tasolle. Mitkä ovat sinun arvosi? Toteutatko niitä ja toteutuvatko ne työkulttuurissanne? Miten arvosi näkyvät toisten kohtaamisessa tai oman itsesi kunnioittamisessa?

Olen viime aikoina miettynyt paljon arvoja ja sitä, mitä ne merkitsevät minulle. Minulle ne edustavat rehellisyyttä ja aitoutta toimia oikeina pitämiensä asioiden eteen niin työssä kuin vapaa-ajalla. Ne ovat myös itsekunnioitusta: vaatimusta siitä, että saan olla tietyistä asioista osallinen.

Arvoni ovat Ahtisaaren esimerkkiä seuraten yksinkertaisia. Pidän tärkeinä rakkautta, iloa ja luovuutta. Työkontekstissa rakkaus on intohimoa työhön, ihmisistä välittämistä, kuuntelemista. Ilo on muutosvoima, joka saa työskentelemään hymyssä suin, sitoo tiimit yhteen, luo positiivisen katseen tulevaan. Luovuus on rohkeutta kokeilla, epäonnistua, onnistua, nähdä asioita toisin, yrittää uudestaan.

Minulle perusasioiden nimeäminen on antanut jäntevyyttä ja suuntaa omaan tekemiseen. Ne muistuttavat myös siitä, mikä oikeasti on tärkeää.

Tahtoisin toteuttaa suuria ja jaloja asioita, mutta ensisijainen velvollisuuteni on toteuttaa pieniä asioita ikään kuin ne olisivat suuria ja jaloja.
— Helen Keller